Patria mukana Rosetta-luotaimen valmistuksessa
Kymmenen vuotta sitten avaruuteen laukaistun Rosetta-luotaimen matka on huipentunut laskeutumiseen komeetan pinnalle.
Patria ja sen huippuammattilaiset ovat vastanneet luotaimen tehonjakoyksiköiden suunnittelusta, valmistuksesta sekä testauksesta ns. avaimet käteen periaatteella ja koko luotaimen rakenteen suunnittelusta, valmistuksesta ja rakenteellisesta testauksesta.
Rosettan tehonjakoyksiköt
Yksiköiden elektroniikkakortit on valmistettu avaruuskelpoisen pintaliitoslinjan avulla, mikä mahdollisti elektroniikan pakkaustiheyden huomattavan kasvun ja laitteiden toteuttamisen täyttäen tiukat painorajoitukset.
Projekti sisälsi kahden tehonjakelu-yksikön (Power Distribution Unit) toimitukset vuonna 2001. Toinen PDU-yksiköistä vastaa luotaimen hyötykuorman eli tieteellisten mittalaitteiden tehonsyötöstä ja toinen PDU-yksikkö avaruusluotaimen omien alijärjestelmien vaatimista sähkötehoista. Tehonjakelu-yksiköiden avulla kytketään päälle myös kertaluonteisia toimintoja, kuten aurinkopaneeleiden ja antennien avauksia laukaisun jälkeen sekä laukaistaan luotaimesta komeetan pinnalle lähetettävä laskeutuja. Kumpikin tehonjakeluyksikkö sisältää 16 elektroniikkakorttia ja painavat noin 20 kg.
Rosetta-missio on elektroniikan toiminnan kannalta hyvin vaativa. Mission erityisvaatimuksiin kuuluu muun muassa pitkä toiminta-aika ja vähäinen energian kulutus, jotka johtuivat luotaimen pitkästä ja osan aikaa erittäin kaukana auringosta kulkeneesta matkasta itse komeetalle. Luotaimen energian säästämiseksi luotain laitettiin ns. hibernaatiotilaan yli 2.5 vuodeksi ja herätettiin käyntiin tammikuussa 2014, joka oli myös poikkeuksellinen testi Patrian toimittamien tehonjakoyksiköiden toimivuudesta.
Rosettan rakenne
Rosetta-luotaimen rakenteen yhteismassa on noin 240 kg. Avaruusaluksen koko massa on noin 3 000 kg. Rakenteen suunnittelussa haastavinta on ollut rakenteelta vaadittavan kuormankantokyvyn toteuttaminen siten, että tiukka massavaatimus pystytään saavuttamaan. Rakenne on pääosin alumiinikerroslevyä, jossa pintalevyt ovat hyvin ohuita, tyypillisesti noin 0,3 – 0,5 mm. Suunnittelun kriittisin kuormitustilanne oli kantoraketin laukaisu, joka aiheuttaa valtavat kiihtyvyysvoimat koko rakenteessa ja kaikkien laitteiden kiinnityspisteissä.
Ensimmäinen rakenne, varsinaisen lentävän yksilön kaltainen testimalli, toimitettiin elokuussa 1999 ja varsinainen lentävä malli tammikuussa 2001. Projektin tiukka aikataulu loi teknisten vaatimusten ohella merkittävän haasteen.
